Meillä on 4 kk ikäinen bullterrierin narttupentu. Erittäin itsepäinen, mutta fiksu ja valloittava. Fyysisesti vahva jo pentuna. Vaatii paljon kärsivällisyyttä ja oveluutta koulutuksessa. Meillähän se on vasta alussa ja miehellä jo hermot riekaleina, vaikka omaa paljon kokemusta kovapäisistäkin koirista. Rakastaa kaikkia koiria ja ihmisiä, erityisesti naiset ja lapset ovat suosiossa. Meille tulevat vieraat on parasta ikinä. Ulkona on vähän liiankin sosiaalinen. Vauhtia on yleensä sata lasissa tai sitten ei suostu ottamaan askeltakaan. Korvat ovat vain koristeena, kun sille päälle sattuu. Rakastaa nukkumista sylissä tai vieressä sohvalla. Haluaa olla mukana kaikessa, mitä tapahtuu. Ja jos koirasta on kiinni, niin aina sattuu ja tapahtuu. Silmät pitäisi olla selässäkin. Koulutuksessa on oltava äärimmäisen johdonmukainen, kerran kun antaa jossain periksi, niin koira tulkitsee sen niin, että se on jatkossa aina sallittu. Osaa myös kostaa halutessaan. Muistuttaa joiltakin piirteiltään kissaa.
Olen kuullut, että urokset ovat vähän helpompia, meidän pennun veli on kuulemma oikea herranterttu, käyttäytyy jo kuin aikuinen koira eikä ole tuhonnut mitään - meidän neiti on ilmeisesti saanut sitten ne terroristigeenit. Kenkiä ei ole onnistunut ainakaan vielä tuhoamaan, mutta seinästä lähti rappaukset muutamassa sekunnissa, kun puruluu oli liian kaukana (puoli metriä) ja useista housuista löytyy polven paikkeilta reikä. Mutta ikinä en antaisi pois ja jo nyt olisi vaikea kuvitella mitään muuta rotua, on tuo sen verran ihana. Olen juuri lukemassa Jane Killionin kirjaa "When Pigs Fly!: Training Success with Impossible Dogs". Voin suositella, kirjoittajalla on paljon kokemusta bullterriereistä ja kertoo hyvin esimerkein, kuinka itsepäisen koiran saa oppimaan.
Tässä pari kuvaa meidän neidistä:
Bullterrierit
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire