Vaikka kuinka syynäisi, niin vuokralainen voi osoittautua nopeasti tai hitaasti (esim. parin vuoden säntillisen vuokranmaksamisen ja asumisen jälkeen) vaikkapa heroinistiksi, jolla menee kaikki vituiksi. En jaksa tarkemmin selostaa, mutta lopputulos olisi pahimmassa tapauksessa kuukausien tai vuosien oikeusprosessi, jona aikana korot juoksevat ja kaiken maksaa kapitalisti eli asuntosijoittaja. Tuo siis pahimmassa tapauksessa. Jos sijoitusasuntoja on useampia, ei yhden asunnon muutaman kuukauden persneton tuotto vielä koko hommaa kaada, mutta jos siihen ainoaan sattuu joku pikkurikollinen (joka siis voi ensin pitkäänkin olla hyvä vuokralainen), niin paskempi homma.
Juttelin näistä asioista pari vuotta sitten erään ammatikseen asuntojen kanssa puljaavan (vissiin myös sijoitusmielessä) jannun kanssa ja tulin silloin siihen tulokseen, etten yritäkään sijoittaa yhteen asuntoon. Jos rupeaisin, niin tähtäimessä pitäisi olla, että viimelopussa (aluksi toki vain yksi) olisi esim. 5-10 sijoitusasuntoa, joiden tuotoilla eläisi.
Anteeksi, jos kuulostan siltä, että pelottelen. En tarkoita em. juttuja siten. Itse olen äärimmäisen varovainen ja nuuka ihminen rahan suhteen, joten möin asuntoni pois harkittuani vuokraamistakin. Mielestäni fiksua asuntosijoittamista voisi olla myös se, että ostaisi halvemmalla huonomman, remppaisi sen halvalla paljon paremmaksi ja möisi paljon kalliimmalla. Homma toimisi nopeammin ja hieman pienemmällä riskillä. Jos haluaa pitemmän tähtäimen meininkiä, niin vuokraamaan sitten vain, mutta silloin myös riski on pitempikestoinen ja olisi syytä hajauttaa useampaan asuntoon (tai muihin sijoituskohteisiin).
Asunnon osto sijoitusmielessä
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire