Olen tässä miettinyt omaa elämää ja hyvinvointia. Minulla ei ole hätää, minulla on työ, perhe, muutama kaveri ja salilla käyn. Ei siis tarvetta tehdä mitään radikaalisia muutoksia. Silti masentaa. Ikinä en ole tyytyväinen. Tietenkin suhteessa ja työelämässä on ylä sekä alamäkiä mutta ei mitään vakavampaa. Pidän itseäni vähän nössönä koska minulla on asiat hyvin periaatteessa. Välillä innostun jostakin mutta kestää vain vähän aikaa. Onko täällä muitakin jolla on sama ongelma? Olen yrittänyt miettiä että mikä on syy tähän mutta en vaan keksi mitään. Psykologilla olen käynyt mutta mitä se nyt auttaa jos ei itsekään tiedä mitä kertoa.
Miksi elämä tuntuu paskalta?
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire