Pahoitteluni, jos täällä on jo vastaava ketju. Käytin searchia, mutta en saanut tuloksia.
Ketjun aiheena on siis masennus. Nykyään lähes jokaisella tuntuu olevan jonkin sortin masennus, mutta harvan ihmisen kohdalla tämä vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Masentuneista ja vähemmän masentuneista ihmisistä löytyy kaikkea 'emojen' ja vakavasti sairaiden välimuotoja. Moni on myös tietämättään masentunut tai kieltää olevansa masentunut, vaikka käytös ja ajatusmaailma muuta osoittavatkin.
Masennuksen oireita ovat mm. mielialan lasku, motivaation puute, väsymys ja unettomuus, ruokahalun muutokset, jatkuva nukkuminen, itsevarmuuden heikkeneminen, itsensä syyllistäminen ja arvottomuuden tunne, aggressiivisuus, vaikeudet hallita tunteitaan, päänsärky ja muut vaivat, keskittymiskyvyn heikkeneminen ja pahimmassa tapauksessa itsetuhoisuus. Käytännössä jokainen ihminen voi tuntea joitain edellämainituista, mutta useimmiten masentuneilla ihmisillä on havaittavissa kaikkia tai lähes kaikkia yllämainittuja oireita. Lääkitys saattaa lieventää tai poistaa masennuksen tunnetta, mutta yleensä lääkkeiden sivuvaikutukset ovat vähintään yhtä vakavia, kuin masennus itse.
Masennuksen toteaminen ja hoitaminen ovat usein hankalia asioita ja yleinen syy olla hakeutumatta hoitoon on ulkopuolisten välinpitämättömyys. Masentunutta ihmistä pidetään heikkona eikä sairautta/ongelmaa oteta vakavasti, vaan sitä pidetään huomion keräämisenä. Normaali reaktio masentuneen henkilön vuodatuksiin on jotain "Älä viitti" ja "Vittu sä oot sekasin" väliltä. Hoitoon hakeutuminen voi myös olla vaikeaa, koska yleensä tarjottava apu on lääkitys tai aika psykiatrin tms vastaanotolta.
Tämän alustuksen jälkeen päästäänkin itse keskustelun aiheeseen. Olisi mukava kuulla masentuneiden tai masennuksesta parantuneiden henkilöiden mietteitä asiasta. Miten masennus vaikuttaa elämään? Mitkä seikat johtivat masennukseen? Miten masennuksen yli on päästy tai voisi päästä?
Voin aloittaa omalla lyhyellä kertomuksellani omakohtaisista kokemuksista. Masennuksen tarkasta alkamisajankohdasta ei ole tietoa, mutta ensimmäisiä oireita oli havaittavissa jo lukion alussa jatkuvan väsyneisyyden ja kiinnostuksen puutteen muodossa. Tässä vaiheessa elämää syinä olivat enimmäkseen jatkuvat normaalia elämää häiritsevät tekijät, rahapula yms, sekä yksinäisyys jota lievittivät vain koulussa(mutta ei koskaan sen jälkeen) tavattavat 'kaverit'. Kolme vuotta elämästä meni käytännössä koulussa nuokkuessa ja kotona nukkuessa, oma-aloitteista kiinnostusta mihinkään ei juurikaan ollut, vaikka mielessä oli aina ajatus asioiden tekemisestä yhdessä kaverien kanssa.
Lukion jälkeen vähätkin kaverit lähtivät kukin omille teilleen, eikä yhteyttä enää pidetty. Yksinäisyyttä lieventämään tulivat sattumanvaraiset ihmiset, joita tapasi mm. töissä ja asepalveluksen aikana. Heistä kukaan ei kuitenkaan osoittautunut varsinaiseksi ystäväksi, vaan kyseessä oli enemmänkin joukko ihmisiä, jotka tunnet, mutta joista et erityisemmin välitä. Sama uupuneisuus, jatkuva nukkuminen ja kiinnostuksen puute jatkuivat lukion jälkeisenäkin aikana. Tässä vaiheessa masennusta ei kuitenkaan itse huomioinut ja esim. nukkumista piti vain parhaana tapana kuluttaa turhaa aikaa. Ajatuskin masentuneista ihmisistä ja heidän ongelmistaan oikeastaan tuntui vain huvittavalta, eikä heitä voinut ymmärtää tai sääliä millään tavalla. Muistan jopa pilkanneeni masentuneita ihmisiä ja pitäneeni heitä heikkoina yksilöinä.
Viime aikoina masennuksen oireet ovat tuntuneet lisääntyneen ja olen jo jonkin aikaa tiedostanut masennuksen olemassaolon. Yksinäisyys, vastoinkäymiset elämässä, jatkuva huono tilanne ja monet muut ongelmat ovat johtaneet unettomuuteen, alakuloisuuteen, sekä lähes kaikkiin muihin aikaisemmin mainittuihin oireisiin. Jatkuva yli 14h vuorokaudessa nukkuminen on muuttunut sängyssä pyörimiseen, ei-toivottujen ajatusten läpikäymiseen ja valtavaan univelkaan. Muita huomattavia ongelmia ovat jatkuvat 'murtumiset'(eräänlainen kontrolloimaton tunteiden yliryöppyäminen) ja syömisen hankaloituminen. Ystävien ja oikeilta tahoilta saatavan tuen puute vaikeuttaa ongelmien hyväksymistä ja osaltaan syventää masennusta entisestään.
Olisi hienoa saada aikaiseksi asiallista keskustelua aiheesta. Turhat "vitun retardit" ja "cheer up emo kid" kommentit voi jättää lähettämättä, niitä on netti pullollaan eikä niitä enempää tarvita. Kiitokset
Masennus
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire