Kristinusko. Mitä, miksi?

Itse ortodoksina minulla on aina hieman kiusallinen olo kohdatessani useimmiten johonkin karismaattiseen seurakuntaan kuuluvan henkilön, joka mieltää itsensä uskovaksi ja puhuu uskoon tulostaan ja uudesti syntymisestään. Kaikki on muuttunut silloin, kun hän on ottanut Jeesuksen vastaan tms.

Tuollainen tunneperäinen kokemus minulta puuttuu täysin. Ortodoksiseen kirkkoon liittyminen oli hidas ja pitkä prosessi, eikä siihen - edes rituaalin kirkossa - liittynyt mitään suurta tunnekuohua. En koe itseäni uskovaiseksi. Yleensä uskoa on melko vähän. Itselleni kristillisyyden merkitys on esillä vaikkapa Vuorisaarnassa. Evankeliumit tulee nähdä kokonaisuutena - ei nostaa esille irrallisia yksityiskohtia - ja ymmärtää, että Raamattua on käännetty ja väännetty kielestä toiseen vuosisatoja. Se, mikä on muuttumatonta, on mysteeri. Kristus.

En ole ortodoksi kuoleman jälkeisen elämän vuoksi tai sielun pelastumisen tms oman kokemuspiirin ulkopuolella olevan ja epämääräisen/epäilyttävän oudon asian vuoksi. Olen ortodoksi ihan tämän jokapäiväisen normaalielämän takia. Ei kirkkoon liittyminen mitenkään ihmeellisesti minua muuttanut, mutta Kirkko tuo iloa ja tietyt suuntaviivat ja tavoitteet elämään.

Adblock test (Why?)

Kristinusko. Mitä, miksi?