Ei ole myöskään olemassa mitään yksittäistä viisastenkiveä, joka yksinään ratkaisisi kaiken. Esim. KBT Fight Centerille tuli lisäravinnemyynti sen takia, että erään toisen samaa kokoluokkaa olevan salin pitäjä kertoi lisäravinnemyynnin tuottavan 250 €/kk. Eihän tuollainen summa yksinään nosta eikä kaada seuraa, mutta se on yksi osa tulonmuodostusta. Tuolla saa jo useamman kisareissun kustannettua vuodessa.
Yksi melkein viisastenkivi kuitenkin on. Mielestäni jonkun pitää toimia siinä seurassa täysipäiväisesti töissä. Tämä on yhteistä lähes kaikille suurille ja menestyneille saleille. On harvinaisia poikkeuksia, mutta ne ovat tosiaan poikkeuksia. Aluksi tähän ei tietenkään välttämättä päästä, mutta se tulee olla tavoite. Kokopäivätoimisesti hommaa tekevä henkilö kykenee saamaan asioita aikaan aivan eri tavalla kuin sellainen, joka tekee muualla töitä 8 tuntia päivässä ja jäljelle jäävällä ajalla hoitaa salin asioita.
Sitten muita asioita, jotka edesauttavat salin menestystä.
- Vähintään keskisuuri kaupunki. Joku Vaasa-Hämeenlinna-Lappeenranta-kokoluokka riittää. Tarjonnan pitää poiketa jollain tavoin kilpailevista seuroista tai sitten olla ylivertaisesti parempi.
- Oma sali järkevällä sijainnilla. Salin ei tarvitse olla pramea, mutta sen pitää olla siisti. Kunnan tiloissa toimiminenkin olisi mahdollista tietyin reunaehdoin, mutta en nyt mene siihen.
- Hinnoittelu kamppailulajien yläsegmenttiin. Lajit ovat joka tapauksessa törkeän halpoja verrattuna vaikka jääkiekkoon tai ulkomaiseen hintatasoon. Jos halutaan tukea esim. sosiaalisesti heikoilla olevia nuoria, näille joku erillinen tukisysteemi, johon on varaakin kun seuran talous on kunnossa.
- Pyrkimys pitkiin maksukausiin. Jos harrastaja maksaa vuoden treenit etukäteen, hän sitoutuu harjoitteluun eri tavalla kuin kertamaksulla kävijät. Tässä pitää tietysti olla joku tasapaino, jotta kertasummat eivät tule liian suuriksi.
- Ensimmäinen maksu riittävän pieni. Eli peruskurssi ei saisi maksaa ihan tolkuttomia, koska siinä vaiheessa treenaaja ei ole vielä sitoutunut toimintaan ja kynnys maksulle on suuri. Tällä saadaan porukka ylipäätään sisään seuraan. Kun harrastaja käy treeneissä ja pitää niistä, maksuhalukkuus kasvaa nopeasti.
- Lajivalikoima sellaiseksi, että salin käyttöaste on korkea. Ei kuitenkaan miljoonaa eri lajia, koska olisi hyvä, jos se täysipäiväinen työntekijä osaisi opettaa niitä kaikkia ainakin jotenkin. Mieluummin erilaisia ryhmiä: peruskurssi, aikuiset aloittelijat, aikuiset kokeneet/kilpailijat, naisten kuntoryhmä, pikkulapset 6-9v, isommat lapset 10-12v jne.
- Treenien pitää olla hyviä. Ei välttämättä loistavia, mutta hyviä. Ohjaajia pitää kouluttaa, jotta he kykenevät tähän. Vakituisten vuorojen ohjaajiksi valitaan vain henkilöitä, joilla on siihen oikeasti riittävät kyvyt. On parempi lakkauttaa vuoro kuin antaa se sopimattomalle henkilölle vedettäväksi. Eri henkilöt sopivat myös erilaisten ryhmien ohjaajiksi. Hyvä kilparyhmän valmentaja ei välttämättä ole hyvä muksuryhmän ohjaaja.
- Salin päiväkäyttö. Tarjotaan ryhmiä oppilaitoksille, firmoille yms. Nämä ovat käytännössä aina päivisin ja mahdottomia jos valmentaja on päivätöissä muualla. Yksityistuntien systemaattinen tarjonta kuuluu samaan kategoriaan.
- Varustemyynti. Markkinoidaan treenivarusteita harrastajille ja tehdään ostaminen helpoksi. Varustepaketit ovat yksi hyvä tapa lisätä myyntiä, eli tarjotaan kerralla kaikki tärkeimmät varusteet pikku alennuksella. Lisäravinnemyynnin käsittelinkin jo.
- Seuratuotteet. Seuran painatuksella olevat paidat, hupparit, lippikset, sheikkerit jne. näiden ostaminen myös helpoksi. Seurapaitaa pitää olla saatavilla teknisenä mallina, koska jengi ei käytä tavallista T-paitaa jumpatessa. Yhtenäinen asustus lisää ryhmähenkeä.
- Markkinointi. Siihen markkinointiin pitää oikeasti satsata. Tässä tosi monet säästävät aivan väärässä paikassa, kun ajattelevat markkinointia kuluna eikä tuottavana sijoituksena. Markkinointibudjetin tulee olla vuodessa tonneja eikä satasia saati kymppejä. Lisäksi se pitää tehdä oikein, mihin tarvitaan usein konsultaatiota. Maksetun markkinoinnin päälle tulee sitten se nollabudjetin orgaaninen somemarkkinointi, johon kannustetaan harrastajia osallistumaan.
Tässä muutamia asioita, joita tuli mieleen. Voi hyvin olla, että jotain oleellistakin jäi pois. Se miksi näin ei tarpeeksi usein tehdä, johtuu siitä että kamppailulajitoiminta ei ole erityisen tuottavaa bisnestä. Jos haluaa vaurastua, kannattaa mieluummin perustaa siivousfirma tai autokorjaamo.
Eli tarvitaan henkilö, jolla on erityinen missio juuri kamppailulajien parissa toimimiseen elämäntyönä. Lisäksi hänellä pitää olla riittävät kyvyt tämän homman handlaamiseen ja mielellään jonkinlainen alkupääoma, jolla sali saadaan pystyyn. Pelkällä lainarahalla en suosittelisi sitä tekemään. Tai sitten selkeä visio, millä hommaa lähdetään viemään kohti tätä aloittaen siitä kunnan vuoroilla harjoittelusta.
Toiveenani on, että tämäkin kirjoitus rohkaisisi jotakuta ottamaan sen askelen, että pyrkii kasvattamaan seuraansa sellaisiin mittoihin, että se kykenee myös tosissaan tukemaan kilparyhmänsä toimintaa.
Kamppailun laji- ja seuratoiminta
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire