lundi 18 décembre 2023

Millaista oli 90-luvulla? - Virallinen nostalgiaketju

Edelleen muistan ulkoa kavereiden kotinumeroita, kun joutui soitella niille et milloin ovat kotona, milloin tehdään sitä tai tätä, milloin on lätkä- tai fudispelit ym. Kukaan ei plarannut kännykkää tai älypuhelinta ja oli paljon kivempaa oikeasti tavata ihmisiä ja käydä heidän luonaan kylässä whatsapp-viestin tai pikaisen puhelinsoiton sijaan. Kahdeksankymmentäluvun ja yhdeksänkymmentäluvun alkupuolen autot olivat simppelimpia ja pääosin kestävämpiä eikä niiden huolto maksanut mansikoita, hunajaa ja mannaryynejä(vm -91 Mersulla ajan edelleen, eikä ole aikomusta vaihtaa). 80-luvun puolella ja ysärin alussa meillä oli kotona vanha Commodore 128-tietokone(kaverin Amigasta oltiin kateellisia), jossa oli hemmetin hidas kasettiasema ja siihen muutama tasohyppelypeli - Int. Kartea, Bomb Jackia, Nemesis The Warlockia, Decathlonia ym pelattiin sillä. Kesti ainakin kymmenen minuuttia saada masiina käyntiin, komennot syötettyä järjestelmään & peli käyntiin ja joskus sit hakattiin päätä seinään kun käyttis ilmoitti syntax erroria sun muuta eikä homma lähtenytkään pelittämään. Joskus -91 tai -92 saatiin sit 386 PC, joka oli askel modernimpaan suuntaan, mutta joka kyrvähti eikä sitä ollut varaa korjata. Joskus -95 vuoden tienoilla tuli sit Pentiumit ja muut hienot vehkeet, isobroidi hankki kulmakunnan ekan kännykän(Nokia 2110), jota ihmeteltiin porukalla ja tästä eteenpäin onkin sitten tultu tasaista alamäkeä.

Noin yleensäottaen kaikkinainen viihdetarjonta ynnä muu joutava kertakäyttösonta, mitä tänä päivänä pukkaa joka suunnasta hengästyttävällä tahdilla, oli tuolloin paljon vähäisempää ja ajoittaiset tapahtumat, urheilukisat sun muut olivat silloin paljon merkityksellisempiä kuin nykyinen paljous ja yltäkylläisuus. Jengi oli pääosin paljon aktiivisempaa ja pullamössönuorisoa oli paljon vähemmän kun ei kommunikoitu vain kotisohvalta käsin, vaan täytyi ottaa fillari alle tms ja lähteä toisten luo heitä nähdäkseen.

Mulkkuja ja vetelyksiä sai kojauttaa vapaasti nenään ja naistenahdistelijoita ynnä muita paskiaisia vedettiin suunnilleen pesäpallomailalla päähän, eikä siitä juuri kukaan joussut minnekään vähemmistövaltuutetulle ruikuttamaan. Samoin portsarit olivat rivakkaotteisempia ja paikat tuntuivat olevan paremmin ruodussa. Nykyään nuo viimeksimainitut pari asiaa ovat kovasti toisin ja monet muutkin nykyisen maailmanajan ilmiöt ovat varsin masentavia. Uskallapa pitää järjestystä yllä jossain, niin joku vatipää kuvaa tapahtuneen kännykällä, leikkaa siitä sopivan pätkän, laittaa tämän nettilevitykseen ja mahdollisesti fiksusti, reilusti ja täysin oikein toiminut järjestystä ylläpitävä henkilö kengitään pihalle tai saa sakot.

Noin pääosin tuolloin ei tuntunut olevan tän päivän paskahousukulttuuria, vihervasemmistolaisia, huoraamisella julkisuuteen nousseita ja tästä nuorisoidoliksi kohonneita tyhjäpäisiä narttuja, big brotheria tai muuta saastaa. Paskaa musiikkia oli myös vähemmän eikä sittä vyörynyt kaikista ämyreistä vielä silloin. Oli Radio Mafia, jota kuunnella ja Raimo Häyrinen selosti Ylellä urheilua. Voi niitä aikoja..

Jaa'a, siinä nyt muutama asia. Olisihan noita vielä vaikka kuinka.. Ja joo, ei ollu 90-luvun alussa tosiaan vielä pankkikortteja vaan pankkikirja, jonka kanssa asioitiin pankin tiskillä ja siitä näki saldon minkä verran tilillä oli pätäkkää jne.

Adblock test (Why?)



Millaista oli 90-luvulla? - Virallinen nostalgiaketju

Aucun commentaire:

Enregistrer un commentaire