Morjesta kaikille,
Onkos täällä jotain miehiä +25v joilla seurustelutaustaa useamman suhteen verran, joilta saisi kuulla vertaisarvion siitä miten itsellä mahtaa oikein hommat sujua.
Oma tilanne kutakuinkin se, että takana yksi "tajuton ensirakkaus" joskus 18 vuotiaana (nyt olen 31v) josta sitten ei lopulta tullut mitään vakavempaa, sen jälkeen kaksi parisuhdetta joista toinen nyt vielä olemassa.
Ensimmäinen ihastus/rakastus oli sellaista jatkuvaa pulssin tykytystä ja toisen ajattelua aamusta iltaan. Ei saanut mitään muuta aikaankaan kun vaan toista miettisi. Sitä kesti jonkun puoli vuotta kunnes homma lopahti siihen että naista ei kiinnostanut. Pari vuotta meni saada ko. nainen pois päästä ja nyt kyllä ollut jo pois päästä vuosia.
Sen jälkeen aloitin parin vuoden päästä uuden parisuhteen, jossa sitten parin vuoden seurustelun päästä totesin etten tunne juuri mitään tätä puolisoa kohtaan ja ettei tämä nyt voi olla hyvä juttu. Keksin tunteiden puuttumiselle hyvät syyt siitä ettemme ollut ihan järkimielessä ainakaan sopivat toisillemme, joten "ehkä oli normaalia ettei ollut rakastumisen tunnetta".
Nyt kuitenkin olen tässä nykyisessä suhteessani ollut noin 3 vuotta ja tämän naisen kohdalla alussa oli innostus siitä miten tämä puoliso sattuu sopimaan minulle kaikin mahdollisin puolin. Kaikki ne odotukset joita asetin sinkkuna tulevalle puolisolleni täyttyivät. Elämä yhdessä on todella helppoa, ei riitoja jne. Seksi sujuu ja ei ihan oikeasti ole mitään valittamista. Kuitenkin aina kun tulevaisuudesta puhutaan niin alkaa ahdistamaan. Ei varmaan pitäisi olla näin. Samaten jos olen pois kotoa vaikka viikon niin ei ole kyllä yhtään ikävä. Ei ole vielä lapsia eikä avioliittoja, ja sepäs tässä nyt ahdistaa että kannattaako näistä asetelmista siihen hommaan lähteä. Ikää nyt kuitenkin on jo senverta meillä molemmilla ettei tämä nyt ihan teiniraskaudeksi enää sitten menisci. Aikaa ei voi loputtomasti "pelata".
Epäilen että jotenkin toivoisin tässä suhteessa tuntevani niitä samoja tunteita kuin sillon nuorena ja että jos niitä ei tunnu, ajattelen että tämä nainen ei ole se oikea. Tässä mallissa kuitenkin tunnistan sen ongelman, että jos ei samanlaisia ensirakkauden tunteita tule enää koskaan kun on jo kokeneempi/turpaansa saanut, niin nyt on aika iso menetys jos pistän tämän suhteen poikki turhaan. Saanko etsiä ikuisesti niitä ensirakkauden tunteita niitä löytämättä?
Onko joku toinen elänyt suurinpiirtein samanlaisen elämän alkutaipaleen ja miten itse on tuntemuksiaan tulkinnut? Tyhmä kysymys, mutta tässä olisi kyllä vertaisarviot arvossaan.
Jokseenkin ajattelen että elämä ilman rakkautta/ikävää yms on melko merkityksetöntä. Jos vaan "tyytyy" tällaiseen jossa ei ole suurempia tunteita muuta kuin että ihan kiva ettei tartte yksin olla niin ei tämä nyt kovin häppöistä ole.
Kiitos vastauksista!
Mies parisuhteessa ja tunteet parin vuoden päästä
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire