Itselle menee kaikki musiikki, mikä on hyvää Tosi paljon riippuu vuodenajasta ja elämäntilanteesta, että mitä siellä levylautasella pyörii.
Viime aikoina on tullut kuunneltua enemmän klassisen puolen tuotantoa pop-vivahteella. Kate Bush, Tori Amos, John Williams, Johann Johansson, Thomas Newman, Patrick Cassidy yms.
Räppipuoli on kuitenkin se ikiaikainen rakkaus ja siinä mennään tottakai jenkkilään ja coast to coast. Grandmaster Flash, Big Daddy Kane, Tupac, Snoop, Notorious, Gangstarr, Geto Boys... Suomiräpissä mennään enemmän sinne asennepuolelle Davon, Loost Koosin, Kemmurun ja Tuomio ja Koneen mukana. Suomiräppiä ei käytännössä enää ole, kun kaikki on sitä samaa purkkaa nykyään.
Konepuolella 90-luvun trance ja house, sit tottakai kaikki legendat, kuten Jarre (isä ja poika), Kraftwerk, Air, Daft Punk yms.
Metallipuolelta alottelin nu-metallilla, kuten Deftonesilla ja Kornilla. Siitä sit tuonne metalcoren maailmaan ja hevin kautta progeen ja industrialiin. Kyllähän joku Opeth, Between the buried and me ja alkuaikojen Mudvayne potkii vieläkin ku tuhat volttia.
Tän hetken ykköset on folk-henkiset Bon Iver ja Bibio. Springsteen ja Zeppelin on myös ahkerassa kuuntelussa, samoin jotkut Burt Baccharachin hienoimmat B. J. Thomasin laulamana. Aretha Franklin ja MJ samoin.
No tätä voisi jatkaa ikuisesti. Piru ku on niin vähän aikaa nykyään kuunnella musiikkia oikein antaumuksella, pitää luurit päässä aina nukahtaa
Laajaa keskustelua musiikkimauista
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire