Jos ajatellaan miesyksilön elämää maailmassa niin aina on ollut ryhmittymiä, jotka ovat määritelleet miesyksilön viholliseksi jollain perusteella. Jos ajatellaan vaikka Suomen historiaa niin perinteisesti vihollinen on toinen mies:
savolaiset vs. hämäläiset,
suomalaiset vs. saamelaiset,
punaiset vs. valkoiset,
suomalaiset vs. neukut,
Röbän gibat vs. Sörkan sakilaiset,
TPS vs. Jokerit,
jne...
Nyt eletään aikaa, jona myös naiset perustavat omia ryhmittymiä ja julistavat niille vihollisia. En itse koe tilannetta erityisen uhkaavana, vaikka tiedostankin kuuluvani joidenkin ryhmittymien viholliskuvaan. Niin pitkään kuin niiden toiminta on harmitonta kiukuttelua niin siinäpähän päästelevät höyryjään. Naisvihollisten etu on siinä, että niiden ainoa ase on vetoaminen siihen, että muut ihmiset muuttuisivat heidän mielikseen. Miesryhmittymät ovat hankalampia, koska niiden aseena on historiallisesti tappovehkeet, joilla voimallisesti pakotetaan toiset ryhmittymät muuttamaan tapojaan. Niin pitkään, kun maailmassa on naisia, jotka kiihottuvat "sovinistisesta" käytöksestä, niin ihan sama mitä mediassa huudellaan. Oma ryhmittymäni on lähinnä oma perheeni, mutta ketjun aiheenmukaisessa jaottelussa olen kaiketi konservatiivinen mies. Tämän ryhmittymän asiaa ajan nähdäkseni parhaiten elämällä oman agendani mukaan. Olen itse ymmärtänyt konservatiivisen mieheyden siten, ettei mies kysele feministeiltä tai muilta idetiteettijengeiltä hyväksyntää omalle elämälleen. Mies elää niinkuin mies elää. Jos joku toinen nousee elämäntapaa vastaan niin sitten kaivetaan esiin tappovehkeet ja tapellaan. Sitten mahdollisesti alistutaan jos mies on kuollut tai ei muuten jaksa enää tapella. Jos joku kirjoittaa jotain netissä tai julkaisee mainoksen niin siitä on kyllä niin turvallisen pitkä matka alistumiseen, ettei pahemmin pulssi nouse.
Kulttuurisota, konservatismi vs liberalismi, sukupuoli- ja vähemmistöpolitiikka, jne.
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire