Luin jokin aika sitten Savolaisen Maken vanhan Supermassa-kirjan. siinä oli yksi lause, joka muistutti minua sitä, miksi tuntin treenaajana hengenheimolaisuutta Maken kanssa. Se meni jotenkin näin: "Jos tahdot isot lihakset, et voi mennä pelaamaan kaverien kanssa futista silloin kun huvittaa!"
Tämä on minusta se juttu. Missä hyvänsä urheilulajissa kehittyminen kunnolla vaatii kokonaisvaltaisen panostuksen. Ei voi treenata yhtaikaa mäkihyppyä ja moukarinheittoa. Tai ainakaan tulla niissä molemmissa yhtään miksikään. Toki jos harrastelee kuntoilumielessä, niin silloin kaikki lisäliikunta on hyväksi, kunhan siinä ei loukkaa itseään. Tällöin pitää kuitenkin hyväksyä se, että kehitys jää alkeistasolle.
Jos tausta on punttihommissa (ja niissä on kehitytty kohtuullisesti), niin potkunyrkkeilyn kannalta ei ainakaan ensimmäiseen vuoteen kannata koskea rautoihin. Perusvoimataso on jo enemmän kuin riittävä. Kilpapotkunyrkkeilijät eivät välttämättä penkkaa edes omaa painoaan. Voimatreeni kuitenkin on sellaista, että se kuluttaa esim. juoksemiseen verrattuna aika paljon ja vaatii palautumista. Yhden voimatreenin sijaan voi tehdä kaksikin peruskuntotreeniä ilman että kokonaisrasitustaso nousee. Nämä ovat paljon hyödyllisempiä punttitaustaiselle kaverille, joka on tyypillisesti vahva, mutta aerobiselta kuntotasoltaan heikko.
Jos voimatreeniä tehdään, niin ei ole olemassa mitään "potkunyrkkeilijän voimaohjelmaa". Se riippuu tavoitteista ja voimatreeni on aivan erilaista peruskuntokaudella, kilpailuun valmistavalla kaudella, kilpailukaudella ja ylimenokaudella. Lisäksi muutoksia tehdään yleensä myös kauden pääkilpailun lähestyessä. Puhumatta siitä, että treeni pitäisi muutenkin suunnitella yksilökohtaisesti muun treenin ja vahvuuksien/heikkouksien mukaan.
Adblock test (Why?)
Pystyottelu - yleinen keskustelu
