Priorisoinnin välttämättömyys pidempään treenanneille?

Ylipäätänsä viikkoajattelu on hölmöä ja vielä hölmömpää on lukita samaan kiertoon kaikki. Jalat kestää palautua huomattavasti pidempään mitä olkapäät ja kädet ja niiden rasitus hermostolle on huomattavasti korkeampi. Se ei ole edes mitään priorisointia, että tekee kädet 2-4 kertaa siinä ajassa mitä reidet, vaan se on fiksua. Oikeesti, kuka luulee treenaavansa niin kovaa, että jotkut olkapäät tarvii viikon palautumisen.

Kiitos vastauksesta! Mun tämän hetkinen ohjelma ei siis ole omasta päästä lähtöisin, mikä on yksi syy skeptisyydelle. Mutta mä tiedän tässä kohtaa, että mun rajallisella tietotaidolla on vaikea löytää ohjelmaa, joka a) sekä toimii pitkällä aikavälillä, että b) mistä mä pystyn palautumaan. Nykyinen treenisysteemi on siis kompromissi. Ei oo optimaalista, ei. Mutta ei oo mikään muukaan.

Viikkoajattelu on vain tapa hahmottaa volyymin määrää ohjelman sisällä, treenit itsessään eivät ole sidottuja viikonpäiviin. Olen silti pyrkinyt pitämään tietyt muuttujat vakioina, jotta homma pysyisi jotenkin kasassa. Sarjoja 3/liike, 20-35 sarjaa/treeni poislukien kevennykset. Tää sarjamäärä on täysin hatusta vedetty, alkuperäisessä ohjelmassa volyymi oli vielä korkeampi, 4-5 sarjaa/liike paikoitellen. Mä yksinkertaistin sitä, ehkä liikaa.. Aika näyttää. Pääliikkeissä voi jossain vaiheessa joutua lisäämään 4. sarja. Ohjelmassa vuorotellaan kahta kiertoa peräkkäin, aika ovelaa, mutta toisaalta välit yksittäisten treenien välilllä saattavat venyä turhan pitkikiksi.

Jako itsessään on:

Kierto 1:

1. päivä: Rinta + ojentajat, olkapäät, pohkeet.

2. päivä: Etureidet + takareidet, alaselkä.

3. päivä: Selkä + takaolat, haba, pohkeet, vatsa.

Kierto 2:

4. päivä: Etureidet + kädet, vatsa.

5.päivä: Rinta + yläselkä, olkapäät, pohkeet, vatsa.

6.päivä: Etu-sisäreidet + takareidet, alaselkä.

7.päivä: Rinta + yläselkä, kädet, etuolat, pohkeet, vatsa.

Alkuperäinen ohjelman runko on siis Teemu Isoahon päästä lähtöisin, iso kiitos hänelle siitä, jos tän sattuu näkemään! Mä olen siis modannut sitä aika rankasti, jotta painotus olisi oikeasti niissä omissa heikkouksissa. Alkuperäisen ohjelma idea oli myös nimenomaan yläkroppapriorisaatio, mikä oli oikein, mutta mun heikkous yläkropan osalta on nimenomaan rinta ja kädet, ei esim. selkä tai olkapäät. Vaikka tosin vasen kiertäjä oireilee, joten kaipa sielläkin joku feilu on.. Pohkeet oli myös oma lisäys, alkuperäisessä niitä ei tehty lainkaan.

Adblock test (Why?)

Priorisoinnin välttämättömyys pidempään treenanneille?

Priorisoinnin välttämättömyys pidempään treenanneille?

Ylipäätänsä viikkoajattelu on hölmöä ja vielä hölmömpää on lukita samaan kiertoon kaikki. Jalat kestää palautua huomattavasti pidempään mitä olkapäät ja kädet ja niiden rasitus hermostolle on huomattavasti korkeampi. Se ei ole edes mitään priorisointia, että tekee kädet 2-4 kertaa siinä ajassa mitä reidet, vaan se on fiksua. Oikeesti, kuka luulee treenaavansa niin kovaa, että jotkut olkapäät tarvii viikon palautumisen.

Kiitos vastauksesta! Mun tämän hetkinen ohjelma ei siis ole omasta päästä lähtöisin, mikä on yksi syy skeptisyydelle. Mutta mä tiedän tässä kohtaa, että mun rajallisella tietotaidolla on vaikea löytää ohjelmaa, joka a) sekä toimii pitkällä aikavälillä, että b) mistä mä pystyn palautumaan. Nykyinen treenisysteemi on siis kompromissi. Ei oo optimaalista, ei. Mutta ei oo mikään muukaan.

Viikkoajattelu on vain tapa hahmottaa volyymin määrää ohjelman sisällä, treenit itsessään eivät ole sidottuja viikonpäiviin. Olen silti pyrkinyt pitämään tietyt muuttujat vakioina, jotta homma pysyisi jotenkin kasassa. Sarjoja 3/liike, 20-35 sarjaa/treeni poislukien kevennykset. Tää sarjamäärä on täysin hatusta vedetty, alkuperäisessä ohjelmassa volyymi oli vielä korkeampi, 4-5 sarjaa/liike paikoitellen. Mä yksinkertaistin sitä, ehkä liikaa.. Aika näyttää. Pääliikkeissä voi jossain vaiheessa joutua lisäämään 4. sarja. Ohjelmassa vuorotellaan kahta kiertoa peräkkäin, aika ovelaa, mutta toisaalta välit yksittäisten treenien välilllä saattavat venyä turhan pitkikiksi.

Jako itsessään on:

Kierto 1:

1. päivä: Rinta + ojentajat, olkapäät, pohkeet.

2. päivä: Etureidet + takareidet, alaselkä.

3. päivä: Selkä + takaolat, haba, pohkeet, vatsa.

Kierto 2:

4. päivä: Etureidet + kädet, vatsa.

5.päivä: Rinta + yläselkä, olkapäät, pohkeet, vatsa.

6.päivä: Etu-sisäreidet + takareidet, alaselkä.

7.päivä: Rinta + yläselkä, kädet, etuolat, pohkeet, vatsa.

Alkuperäinen ohjelman runko on siis Teemu Isoahon päästä lähtöisin, iso kiitos hänelle siitä, jos tän sattuu näkemään! Mä olen siis modannut sitä aika rankasti, jotta painotus olisi oikeasti niissä omissa heikkouksissa. Alkuperäisen ohjelma idea oli myös nimenomaan yläkroppapriorisaatio, mikä oli oikein, mutta mun heikkous yläkropan osalta on nimenomaan rinta ja kädet, ei esim. selkä tai olkapäät. Vaikka tosin vasen kiertäjä oireilee, joten kaipa sielläkin joku feilu on.. Pohkeet oli myös oma lisäys, alkuperäisessä niitä ei tehty lainkaan.

Adblock test (Why?)

Priorisoinnin välttämättömyys pidempään treenanneille?

Priorisoinnin välttämättömyys pidempään treenanneille?

Kysymykseni koskee juuri sitä, mihin otsikko viittaa, eli onko tietyn pisteen yli mentäessä ( esim. 10v treenin jälkeen ), PAKKO priorisoida, jos haluaa yhtään kehittyä? Oma kokemukseni tahtoo sanoa kyllä, mutta toisaalta olen puolueellinen tässä suhteessa. Kysyn tätä, koska mulla oli äsken vuoden mittainen treenitauko, jota ennen olin harrastanut punttia lähes yhtäjaksoisesti 15v. Kun aloin uudestaan jumppamaan 6kk sitten, otin koko kropan ohjelmaan, tosin yläkropalle tulee huomattavasti enemmän volyymiä. Ilmeisesti volyymin merkityksestä lihaskasvun suhteen ei olla turhaan puhuttu, koska lihasta on tullut suhteessa paremmin yläkroppaan, vrt. jalat. Voiman suhteen yhtälö on koomisesti just päinvastoin: jalat eivät juuri näytä visuaalisesti kehittyneen, mutta voimaa on tullut. Tietty tässä vaikuttavat taustalla loukkaantumiset ja se, kuinka paljon potentiaalia itsellä on ylipäätänsä kehittyä esim. punnerruksissa vs kyykyissä ja vedoissa.

Pitkä avautuminen, mutta pohdin tässä ääneen todella voimakkaan priorisoinnin hyötyjä vs haittoja. Lyhyellä aikavälillähän ( 1-2 kk ), ei ole mitään jakoa: priorisointi pesee tasapuolisen treenin 100-0. Fiilis on vähän kuin olisi taas aloittelija: kehitys on melkein taattua, kun kaikki munat lastaa samaan korii, ja antaa palaa. Tämä siis, jos itse oikeasti tiedostaa mitkä ne omat, todelliset tavoitteet treenin suhteen ovat ja missä on suurin sauma kehittyä ( eli mitkä ovat suurimmat heikkoudet ). Sit vielä palautuminen: lyhyellä aikavälillä taas on huomattavasti helpompi palautua yläkroppapriorisaatiosta, jossa jalat on minimivolyymillä ( tai ne skipataan kokonaan, kuten mä tein monesti ). Parempi hermostollinen palautuminen, jopa niihin heikkoihin lihaksiin alkaa tarttua voimaa. Pitkällä aikavälillä tietty alkaa tulla kroonista ylikulumaa niveliin jne.

Tällä hetkellä tuntuu ( harrastajan näkökulmasta ), että en ala ihan vielä skippaamaan jalkoja, ja veivaamaan penaa ja habaa 4 krt. viikossa silmät kiiluen. Jos kilpailisin missä tahansa voima- tai bodylajissa, tilanne olisi eri. Silloin heikkouksien painotus olisi aika must, jos haluaisi pärjätä edes välttävällä tasolla.

Adblock test (Why?)

Priorisoinnin välttämättömyys pidempään treenanneille?