Päätin jatkaa vanhaa ketjua, ettei tarvi uutta aloittaa.
Itselläni on siis samalla lailla kipua tuossa vasemmassa jalkapohjassa sisäreunassa. Kerrataan tähän historiaa vähän, miksi alkoi.
Alkuperäinen vamma on itsepintainen akillesjänteiden tendinoosi, johon on upeasti nyt kolmatta kertaa alkanut "varvistelujumppa" eli eksentrinen akillejumppa alkanut tehoamaan. Vielä olisi vähän yli kuukausi niin 3 kuukautta jumppaa tulee täyteen.
Siksi kolmatta kertaa jumppa nyt tehoaa, kun akilleskivut ovat vaivanneet kolmen vuoden ajan, yleensä uusien aina syksyllä. Noh, olen aina aloittanut jumpan ja se on tehonnut. Mutta kun jumpan ohjeellinen aika on 3 kuukautta, olen aina silloin lopettanut sen. Kävinpä sitten fyssalla, joka sanoin, että AINAKIN vuoden ajan pitää tehdä jumppaa, että jänteisiin tulee fyysisiä muutoksia vahvempaan. Uskon sen. Vaikka jumppa vie pirusti aikaa vielä muiden treenien päälle (pitää tehdä 2x päivässä yht. n. tunti, kun pääsee 15 toistoon), ja jos olisi vielä töissäkäyvä niin vaikeaa olisi ajankäytön yhteensovittaminen, mutta kyllä minä kaikkeni haluaisin tehdä, että jumppa säilyisi loppuelämän ajan osana kuntoiluprotokollaani. Näin ehkä jalkaisin liikkumiskykyni saattaisi pysyä yllä. Että voisi käydä kävelylenkeillä, eikä rajoittaa kävelyä sisällä huoneesta toiseen!
Tästä päästäänkin jälleen nykyhetkeen. Akillesjumppa, eli pohjenousu - toisella eksentrinen lasku - on kestänyt toista kuukautta. Kuinka ollakaan noin viikko - puolitoista sitten alkoi tulla kipua ehkä aiemminkin kävellessä ajoittain vaivanneeseen vasemman jalkapohjan sisäreunaan - joskin olin päässyt jalkapohjavaivoista lopullisesti eroon vuosi sitten, jolloin kävelin monen kilometrin lenkkejä. Takapakki, fyysinen ja henkinen taantuminen alkoin, kun 15.2.2016 kaaduin, ja seurauksena oli oikean nivusen revähdys, jonka täydekäs paraneminen vei 3 kuukautta. Sinä aikana ei juuri tullut - eikä voinut kävellä. Kesällä oli olkapääkipuja - ja vieläkin vähän, mutta pystyn jo tekemään pystypunnerrusta ja leuanvetoja kuminauhalla (lääkärissä kävin ja sanoi tutkittuaan olkapääni, että pitää treenata noilla olkapäitä, on hyvä lääkäri tuo, ja olkapäihin on neuvonsa auttanut.) No sitten tuli taas vasen akilles kipeäksi ja jännetreeni piti aloittaa. Sitten tuli vasemman nilkan ulkoreuna kipeäksi ja jännetreeni piti lopettaa. Ulkoreunan kivun hellittyä heitin aloittaessani akillesjumppaa uudelleen nyt lenkkarit pois jalasta ja keskityin kohdistamaan painon ykkös- ja kakkosvarpaan väliin ja ulkoreunaan ei näin sattunut. Nyt tuntui, että kaikki on okei, ja hiljaa hyvää tulee. Eihän se niin ollut.
Jalkapohjan siis tultua kipeäksi aloitin heti istuullaan sählypallolla rullaamaan jalkapohjia. Kipeäähän se tekee, ja pyrin sellaiseen voimankäyttöön palloilla, että ollaan juuri kivun rajalla. Tuntuu, että viikossa ollaan menty parempaan suuntaan. Tai sitten ei. Pohjenousuissa jalkapohjassa ei juuri tunnu kipua. Kipua on vain silloin, jos pottuvarvas jännittyy voimakkaasti sopivalla tavalla alustaa vasten. Lekuri antoi myös akilleksille diagnoosin, eli tendinoosi, joka aiheutuu heikosta jalan aineenvaihdunnasta ylikireiden pohkeiden takia, ja niihin antoi venyttelyohjeet. Polvi koukussa ja kädet seinään -venytyksiä 15 s x 50 päivässä.
Mitähän nyt kannattaisi jalkaläpsyttimen kannalta tehdä, kun ei akillesjumppaa voi lopettaa, että lopultakin vuoteen voisi pikkuhiljaa aloitella muutaman sadan metrin kävelylenkeillä? BTW, just aloin treenaamaan.
Kipu jalkapohjassa
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire