Vähän miettimistä, että alkaako ihminen elää täysillä vasta saatuaan tiedon tulevasta kuolemasta? Lähtökohtana tällä ketjulla on ajatuksena esim. että saisitte vaikka tietää pahasta syövästä joka on edennyt niin pahasti, että elinaikaa on puoli vuotta suht. oireettomana siitä vaikka 3kk.
Jotain vastaavaa maalaisjärkeä voi käyttää näissäkin esimerkeissä. Kukaan tuskin hengityskoneessa benjihyppyä tekisi, muutakuin Venäjällä! Спасибо, очень круто!
Itse varmaan matkustelisin paljon, liftaisin todella paljon. Katsoisin, miten pitkälle pääsisi. Juttelisin vaimoni ja lasteni kanssa ja koittaisin ainakin esittää vahvaa ja että kuoleman jälkeen haluaisin ettei surtaisi liikaa vaan jatkettaisiin elämää. Sanoisin vaimolle, että kaikki ratkaisut mitä ikinä tekisitkin niin tekisit miten parhaaksi näät ja jatkaisit elämää vain.
Toki näissä voisi mieli olla toisenlainen jos se OIKEASTI sattuisi, mutta tämmöistä ajatusleikkiä. Kuolema on yhtä luonnollista kuin elämä ja ollut läsnä tässä maailmassa aina, mutta silti se kuolema on jotenkin tabu, se koskettaa vasta kuin se sattuu jollekin läheiselle.
Mitä tekisitte jos saisitte tietää kuolevanne pian?
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire