Perustilanne on sellainen, että tälläkin hetkellä ympäri maailmaa on tuhansittain (miljoonittain?) tietojärjestelmiä, joihin kuka vain voi helpostikin hyökätä, sillä sopivia työkaluja on netti pullollaan. Ja haavoittuvuuksia skannataan maailmanlaajuisesti koko ajan. Vapaan Internetin ideologian perusteella anonymiteetti on oikeus, joten varsin kohtuullisella tietotekniikan ymmärryksellä ja "järkevin" kustannuksin voi suorittaa rikollista toimintaa (tai hyökkäysyrktyksiä ylipäätään) jäämättä nalkkiin.
Vastaamon keississä ihmetyttää tiedon kohteina olevien ihmisten kiristäminen. Ymmärrän, että kukaan heistä ei halua tietojensa joutuvan ulkopuolisiin käsiin, mutta ketä oikeasti kiinnostaisi yksittäisen henkilön mielenterveystiedot: kavereita, työnantajia vai ketä? Julkisuuden henkilön kiinnostusarvo on toki korkeampi, mutta ihmetyttää sekin, esim. mitä kukaan tekisi tiedolla, että naapurustossa asuva henkilö on mieleltään bi-polaarinen? Tai miksi ralliautoilijan henkinen tila ketään kiinnostaisi?
Työnantajaa voisi tällaiset jutut kiinnostaa, se olisi ymmärrettvää, mutta samalla kyseisen tiedon hakeminen ja käyttäminen olisi lainvastaista, siis "huonoa" kauppatavaraa.
Murron kohteena olevan yrityksen vuoto voi tuhota.
Yleisemmällä tasolla identiteettivarkaudet/luottokorttitiedot ovat parempaa kauppatavaraa, koska niiden avulla haitan tekemisen lisäksi on helpommin saatavissa myös taloudellista hyötyä.
Tietomurrot ja -turvallisuus
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire